Pääsiäismenu: senegalilaisia tomaatteja ja lammasta Uudesta-Seelannista

Asuttuani Kreikassa kolme kuukautta palasin joulukuun lopulla Suomeen. Kotiinpaluu pitkiltä matkoilta on aina jonkinlainen shokki, monestakin syystä. Tällä kertaa koin suurimman shokin ruokakaupassa.

Olin tottunut suloiseen kreikkalaiseen kauppaani, jonka ulko-ovelta aukeni mieletön maisema vuoristoon. Jos jätetään kauneustekijät ja mennään faktoihin, niin kotikauppani oli noin viisi kertaa pienempi kuin meidän automarkettimme. Siellä käynti oli aina mukavaa, koska aikaa ei mennyt koskaan tuotteiden etsimiseen ja turhaan harhailuun loputtomien hyllyjen välissä. Kaupan koko oli sopiva ja myynnissä oli kaikki, mitä ikinä voin kaivata - paitsi toki ruisleipää.

Kotimaisia valintoja

Sitten olin kuitenkin taas suomalaisten markettien hyllylabyrintin ääressä. Tuijotin vaitonaisena tuotevalikoimaa ja mietin, mahdanko minä olla ainoa, joka miettii, tarvitsemmeko tätä kaikkea? Miksi helkkarissa puurohiutaleitakin tarvitsee olla sen 15 sorttia? Olin täydellisen onnellinen Kreikassa, jossa ei tainnut olla kuin kolmea eri puurohiutaletta myynnissä. Kreikalla on toki sekin etu, että tuotteista reilut 90 % on kotimaisia. (Tämä on oma arvioni) Mutta Kreikka on tehnyt myös sen valinnan, ettei sinne kiikuteta sitä ja tätä pitkin maailmaa. Miksi me olemme valinneet toisin?

Ilmastonmuutoskeskusteluiden syövereissä olen ihmetellyt, ettei kukaan puutu siihen, tarvitsemmeko edes näitä kaikkia ruokatuotteita, joita kuljetetaan maailman laidoilta kauppaamme? Jos kaupassa haluaa tehdä nykyään terveellisiä, ekologisia ja kotimaisia valintoja, siellä saa viettää tuntikausia. Ei kenenkään aika riitä sellaiseen, eikä ihmisiltä voi moista vaatiakaan. Kauppa voisi auttaa meitä tekemään hyviä valintoja - esimerkiksi rajaamalla valikoimasta pois Uudesta-Seelannista tuodut lampaat.

Näkymättömät kuljetuspäästöt

Sinänsä Uudesta-Seelannista kuljetettava liha ei toki saastuta, sillä tavaroiden kuljettamista maasta toiseen ei virallisesti lasketa minkään valtion päästökiintiöön. Näin kirjoittaa Naomi Klein kirjassaan "Tämä muuttaa kaiken". Jotenkin itse päädyn silti siihen tulokseen, että se kuitenkin aiheuttaa päästöjä, ja aivan turhaan. Senegalilaisista tomaateista en ole nähnyt tutkimusta, ovatko ne ympäristöystävällisempiä kuin suomalaiset kasvihuoneessa kasvatetut tomaatit. Ovat tai ei, eikö ole vähän paksua, että Afrikassa täytyisi kasvattaa meille ruokaa?

No mitä sitten itse ajattelin syödä pääsiäisenä? Poronkäristystä, puolukoita ja perunoita ainakin. Pyrin ostamaan ensisijaisesti kotimaista, sitten eurooppalaista ja joskus sallin itselleni jonkun kauempaakin tuodun herkun. Vertasin juuri kotimaisen ja belgialaisen pakastepinaatin hintaa eräällä kauppareissulla. Kotimainen pinaatti maksoi melkein euron enemmän - ja päätyi ostoskoriini. Miksi ostaisin belgialaista, jos tarjolla on kotimainenkin?

Ja tärkeämpi kysymys: miksi meille myydään sellaista?